Vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisten purjehdukset järjestettiin Tallinnanlahdella 20.-30. heinäkuuta. Olympiapurjehduksiin osallistui 83 venettä yhteensä 23 maasta ja mukana oli yhteensä 154 purjehtijaa. Purjehdusluokkia oli kaiken kaikkiaan 6 (Finn, 470, FD, Soling, Tornado ja Star). Purjehdusluokkakohtaiset tulokset näet seinällä.

Neuvostoliiton pääkaupunki Moskova sai oikeudet järjestää vuoden 1980 kesäolympialaiset, joskin kisaoikeuksia oli jo kertaalleen haettu vuoden 1976 kesäolympialaisille, ja molemmissa hakemuksissa (1976 ja 1980) purjehdukset oli tarkoitus järjestää Tallinnassa. Tuolloin päätöksen tekemiseen vaikutti erityisesti se, että olympiapurjehduksien järjestämistä Tallinnassa tukivat sekä valtiojohto että urheilujärjestöt, jotka lupasivat rakentaa Tallinnaan uuden ja nykyaikaisen purjehduskeskuksen.

Ja näin myös tehtiin. Olympialaisten ansiosta Piritalle rakennettiinkin näyttävä purjehduskeskus, jonka esikuvana oli vuoden 1972 Münchenin kesäolympialaisia varten Kieliin rakennettu purjehduskeskus. Lisäksi Tallinnaan rakennettiin myös paljon muuta uutta, kuten Olümpia-hotelli, lentoasema, televisiotorni, Linnahall-keskus, uusi postitalo ja Piritan rantatie, mikä nykyaikaisti kaupunkikuvaa merkittävästi. Kaikki nämä uutuudet löytyvät myös tältä kartalta. Ennen vuoden 1980 kesäolympialaisia Helsingin ja Tallinnan välillä alkoi liikennöidä myös aiempaa huomattavasti suurempi matkustajalautta Georg Ots.

Huolimatta siitä, että järjestäjät pyrkivät tuomaan esiin neutraalia ja ei-poliittista mielikuvaa Virosta mittavan historian omaavana merenrantamaasta, olympiapurjehduksiin kohdistui kuitenkin myös poliittisia jännitteitä. Länsimaat nimittäin boikotoivat Moskovan kesäolympialaisia Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin 1979, ja asiaan vaikutti myös se, että olympiapurjehdukset järjestettiin miehitetyssä Virossa.

Siksi olympiapurjehduksia Tallinnassa voidaankin tarkastella useammasta näkökulmasta, kuten myös nämä julisteet kertovat. Kesäolympialaiset järjestäneelle Moskovalle kyse oli siitä, että haluttiin näyttää, että Neuvostoliitto pystyy järjestämään suurkisat onnistuneesti. Paikalliset järjestäjät halusivat puolestaan esitellä koko maailmalle Viroa ja virolaista kulttuuria, joskin myös tämä teki tilanteesta poliittisesti tulenaran, sillä olympiapurjehdukset järjestettäisiin miehitetyssä maassa.

Useat tunnetut purjehdusmaat boikotoivat kisoja, ja monet joukkueet kilpailivat olympialipun alaisuudessa, eli ne eivät edustaneet omia maitaan mutta toisaalta urheilijoita ei myöskään estetty osallistumasta. Siksi Tallinnan purjehduksiin osallistui vain 23 maan purjehtijoita (neljä vuotta aiemmin Montrealissa osallistujamaita oli 40, ja neljä vuotta myöhemmin Los Angelesissa jo yhteensä 60).

Mitalienjaossa tapahtui kuitenkin jotain aivan erityistä. Historiaa teki Finn-luokan yksinpurjehtija Esko Reckhardt, joka voitti purjehduksen olympiakullan kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena. Niinpä virolaiset saivat mitalienjaossa kuulla Suomen kansallislaulun, ja sama Paciuksen säveltämä teos on myös itsenäisen Viron oma kansallislaulu. Suomalaisen olympiakulta oli tunteita herättävä hetki Suomenlahden molemmilla rannoilla!